Sollertis

Tunnistammeko enää hyvän ja pahan eron? Mistä johtuu, että pahantekijää kutsutan hakkeriksi?
Ainakin tietotekniikan ja internetin maailmassa erottelu oli ennen selvä. Tietotekninen journalismi kannatteli loppuun saakka eroa sen välillä, mikä oli hyvää ja mikä taas edusti sen vastavoimaa. Pidimme siis pitkään selvän eron hyvisten ja pahisten välillä.

Nykyisin voimme kuitenkin lukea seuraavan kaltaisia uutisotsikoita: ”Hakkerit ottivat sairaalan panttivangiksi: vaativat 3,6 miljoonan lunnaita”. Hakkeri ei tekisi sellaista mistään hinnasta.

Jo yli kymmen vuotta sitten it-guru Jukka Korpela kirjoitti, että sanojen krakkeri ja hakkeri merkitys on sotkettu peruuttamattomasti.

Termitaistelu hakkerin ja krakkerin välillä päättyi siihen, että nyt hakkeri-nimitystä käytetään systemaattisesti väärin krakkerista. Kuitenkin meillä on edelleen hakkerietiikka, Hacker ethic. Se on ohje, joka kertoo, mikä on moraalisesti hyväksyttävää maalmanlaajuisessa tietoteknisessä toimintaympäristössä.

Näin ymmärrämme, että uutisessa mainittu sairaalan panttivankidraama ja siihen liittyvä lunnasvaatimus ovat moraalisesti ala-arvoista toimintaa, johon yksikään hakkeri ei sortuisi. Hakkeri kun saattaisi vapauttaa sairaalan rikollisten kourista ja ehkä niin tekeekin.

Moraali ei ole sopimusasia. Se – hyvän ja pahan ero – on objektiivisessa havaintotodellisuudessa testattava lainalaisuus. Rehellisyys maan perii, sanoo vanhan kansan viisaus.

Suurelle yleisölle, ikävä kyllä, tietotekniikkaan liittyvät termit ja niiden etymologia ovat tuntemattomia. Nykymediassa hakkeri on lähes aina negatiivisessa merkityksessä. Paitsi yleislehdissä termiä käytetään väärin jopa yliopiston luentomateriaaleissa. Onpa se joskus livahtanut tietotekniikan ammattilehteenkin. Peli lienee jo menetetty.

Hakkeri tarkoittaa taitavaa tietokoneenkäyttäjää, joka tuntee tietokonejärjestelmien toiminnan syvällisesti ja hallitsee käyttämänsä laitteet hyvin. Hakkerille tietokoneet eivät ole vain väline muiden tavoitteiden saavuttamiseen, vaan hakkeri on kiinnostunut laitteesta sen itsensä vuoksi.

Filosofi Pekka Himanen käsitteli aihetta yhdessä varhaisista, vielä laajasti kiitosta saaneista teoksistaan. Hän nosti esiin erityisen hakkerin elämänasenteen. Siinä tekninen friikkiys yhtyy yksilön terveeseen järkeen ja myötäelämisen kykyyn. Himaisen teorian mukaan hakkereiksi voitaisiin kutsua myös muita hakkerietiikan sisäistäneitä ja sen hengessä eläviä ihmisiä. Silloin intohimoinen mielenkiinto kohdistuu johonkin muuhun asiaan kuin tietokoneisiin, ohjelmointiin ja tietokonejärjestelmiin.

Krakkeri tai kräkkeri -termeillä (cracker, englannin sanaetymologia viittaa termiin crack) tarkoitetaan henkilöä, joka murtautuu tietojärjestelmään itsekkäissä hyötymistarkoituksissa kostaakseen tai sabotoidakseen. Myös tallenteiden kopiosuojausten murtajaa saatetaan joskus kutsua krakkeriksi.

Nimike sopii myös nykyiselle autovarkaalle tai sähköisten logistiikkajärjestelmien sabotoijille. Virta-avaimettomien autojen ovenaukaisu ja käynnistys näyttävät olevan uusi villitys, johon ei tarvita perustaitotiedon lisäksi muuta kun internetistä tilatut portaattomalla taajuudella toimivat kaukosäädinohjeet. Useat autolehdet, kuten WirtschaftsWoche sekä Wired, ovat kauhistelleet autoteollisuuden kädenojennusta krakkereille.

Muistamme, että äskettäin Fiat Chrysler kutsui Yhdysvalloissa huoltopäivitykseen 1,4 miljoonaa autoa sen jälkeen, kun autojen tietoturvaa testanneet hakkerit onnistuivat ohjaamaan liikkuvaa Jeep-maasturia sen Uconnect-ohjelmistosta löytyneen aukon kautta.

Microsoftin unelma puolestaan on kolarit estävä älyauto. Tämä visio vilahtelee yhä Bill Gatesin puheissa. Ehkäpä ajopelin käyttöjärjestelmässä sitten takaportit pysyvät kiinni. Itse näkisin ensin mieluusti ihan tavallisen Windows-käyttiksen, jonka tietoturva on aukoton.

Se on ainakin varmaa, että tietoturvasotaa ei voiteta vastapelureita aliarvioimalla. Me tiedämme useimmiten, keitä he ovat ja mistä heidän katkeruutensa juontuu.

Tietojärjestelmään murtautumisessa vaaditaan syvällistä tietokoneohjelmien ja ohjelmoinnin tuntemusta sekä kohdejärjestelmän käyttäjien varomattomuuden hyödyntämistä – usein tämä taitotieto on hankittu työelämästä ja käännetty sitä vastaan.

Varsin moni nykyohjelmisto – kuten virustutka AVG – pitää yhteyttä kotopuoleen omia aikojaan turhankin usein. Se, että ohjelmalla olisi tarve noin tiheään käydä päivityksiä tarkistelemassa, tuntuu lähinnä peitetarinalta. Valmistajan tarjoama selitys ei ole katu-uskottava.

Ei ollutkaan mikään ihme, kun tämä ilmainen, varsin yleinen ja toimivakin virustutka itse näkyi tietojenkalastelijoiden joukossa. Tietoturvayritys AVG on uudistanut virustentorjuntaohjelmistonsa käyttöehtoja tavalla, joka ehti suututtaa teknologialehdistön ja yksityisyydensuojan puolustajat. Taannoin Wired-lehden haastattelussa Think Privacy -firman toimitusjohtaja Alexander Hanffin sutaisema linjaus vei AVG:n vakoiluohjelmien kategoriaan. Se ei sopinut AVG:lle.

Esimerkiksi AntiVir-ilmaisversio tarjoaa suhteellisen luotettavan suojan viruksia vastaan, mutta sitäkin voi epäillä.

Me epäilemme

Verkkopankissa moni meikäläinen kävi vain mobiililaitteeseen asennetun pankkisovelluksen avulla. Miksi? Koska tiedämme liikaa riskeistä, jotka liittyvät läppärillä tai kotikoneella avattuun pankkiyhteysputkeen. Esimerkiksi Windows Explorerin vanhoissa päivityksissä bugi oli syvällä. Se oli selaimen koodin arkkitehtuuriin liittynyt vika, jossa suojatun https-putken päässä oli tietoturva-aukko. Moniko tiesi moisesta pikku aukosta?

Nyt myös mobiililaitteiden aukottomaksi mainostettuun turvallisuuteen voi suhtautua skeptisesti – niin vaarallisia haittaohjelmia taskulaitteissamme liikkuu.

Kyberturvallisuuskeskuksen vuosiraportissa 2015 arvioidaan älypuhelimien haittaohjelmia, joita ei varsinaisista tietokoneista löydy. Ilmiö itse ei ole uusi, mutta raportin mukaan uhkia on väheksytty.

Haittaohjelmahyökkäysten tekniset menetelmät ovat kehittyneet yhä hienovaraisimmiksi. Kohdennettuihin vakoiluohjelmiin liittyviä havaintoja tehtiin vuonna 2015 Suomessa kaksinkertainen määrä vuoteen 2014 verrattuna. Meno vain pahenee, ilmenee IT-lehdistöstä.

Haittaohjelmat yrittävät muun muassa lähettää maksullisia tekstiviestejä tai soittaa puheluita maksullisiin numeroihin, mutta myös avata ovia järeitä rikoksia yrittäville haittakoodeille. Jotkut meistä ovat jo vuosikymmeniä tarkkailleet tietokoneiden avaamia tietoliikenneyhteyksiä esimerkiksi netstat-toiminnon avulla ja tappaneet turhia yhteyksiä avaavat komponentit. Useimmissa kännyköissäkin tämä käsityö on mahdollista, mutta se vaatii uuden välineen opettelua ja valvontaohjelmistojen latausta.

IP-osoitteen kaappaus voidaan paljastaa

Lähdeosoitteen valehtelu toiselle laitteelle eli IP:n kaappaus voidaan paljastaa. Koska monet tietotekniikan ammattilaiset ovat tottuneet tarkkailemaan tietoliikennettä, voi pienikin epämääräisyys tietoliikennekentässä soittaa hälytyskelloja. Ehkä liikenne toimii, mutta nimipalvelimet ovat nurin.

Mitä tällöin pitää tehdä?

Läppärissa ja pöytäkoneessa toimii usein Windows 10. Hae Win kympissä komentorivieditori polusta C:\Windows\System32\cmd.ex

Komento IPCONFIG /FLUSHDNS tyhjentää DNS-cachen.

Sitten automatiikka luomaan uusi välimuistitoiminto:

IPCONFIG /RELEASE
IPCONFIG /RENEW

Jos osaamista ja välineitä puuttuu, voi aina kääntyä ammattilaisten puoleen. On mahdollista ostaa tietoturva-, tiedostojako- ja varmuuskopiointipalvelut luotettavalta toimijalta, jolla löytyy taitotietoa vastata myös vaativimpiin kysymyksiin. Tutustu tarjontaamme ja kysy lisätietoa.

Varoitus: Ennen näkemättömän röyhkeä kiristämistä palveleva makrovirus leviää sähköpostin Word-liitetiedostona. Ransomware-perheen kiristyshaittaohjelma Lockylle ei tiedetä juuri muuta vastakeinoa kuin estää sen makron ajaminen koneelle.

Me kerromme, mitä voi tehdä.

Keinoja on enää vähän, jos käyttäjä on saatu houkuteltua avaamaan liitetiedoston, jossa Word-makro toimii. Mikäli makrovirus onnistuu saastuttamaan koneen, seuraukset ovat katastrofaalisia. Silloin päivittäinen luotettava varmuuskopiointi on arvossa. Kiristäjä näet esittäytyy ja uhkaa mafiatyyliin tuhota kaiken sisällön lukitsemallaan koneella.

Haittaohjelmaa on levitetty liitteinä olevien houkuttavien Word-tiedostojen kautta. Kun käyttäjä avaa tiedoston, siihen vuorattu makrovirus käynnistää haittaohjelman käyttäjän huomaamatta.

Markot ovat riesa. Niiden suojausasetukset ovat Valvontakeskuksessa. Microsoft esittelee itse, kuinka 2007 Microsoft Office System -ohjelmiston Valvontakeskus voi ”auttaa pienentämään tietoturvariskejä”. Kun makroasetuksiin tehdään muutoksia Valvontakeskuksessa, vain sen Office-ohjelman asetukset muuttuvat, jonka Tiedosto-valikosta valvontakeskukseen on menty. Jos käyttäjä kuitenkin työskentelee jossakin organisaatiossa, järjestelmänvalvoja on voinut tehdä muutoksia oletusasetuksiin ja estää asetusten muuttamisen. Jos näin ei ole, yrityksessä on syytä ripeästi ottaa asia esille.

Kaikkien Office-ohjelmien makroasetukset eivät muutu, eikä kai ole tarviskaan. Word-ohjemassa makro on turha lisäke, joka altistaa vaarallisille makroille kirjoitetuille haittaohjelmille. Riskit näyttäisivät poistuvan kokonaan, kun Makrot-valikko aktivoidaan ja sille annetaan klassinen delete-komento. Silloin koko lohko häviää asetuksista.

Windows 10 -järjestelmässä toimivasta Officesta löydämme polun seuraavasti: Word > Tiedosto > Asetukset > Muokkaa valintanauhaa. Valitse Muokkaa valintanauhaa -kohdassa > Kehitystyökalut-valintaruutu. Valitse Kehitystyökalut > ryhmä Koodi > Makrot.  Aktivoi ja poista.

Sama 2007 Microsoft Office Systemille: Valitse Microsoft Officen Office-painikkeen kuva > Accessin asetukset > Valvontakeskus > Valvontakeskuksen asetukset > Makrojen asetukset > Poista käytöstä kaikki makrot (suositeltava valinta) tai > Poista käytöstä kaikki makrot digitaalisesti allekirjoitettuja makroja lukuun ottamatta.

Tuntemattomiin ja vähänkin epämääräisiltä haiskahtaviin viesteihin ja niiden liitetiedostoihin tulisi suhtautua suurella varauksella erityisesti organisaatioissa, joissa keskeisten tiedostojen salaus voi johtaa koko toiminnan lamautumiseen. Erittäin tärkeää on myös säännöllinen ja suunnitelmallinen varmuuskopioiden ottaminen kaikista tiedostoista, ja niiden palauttamiseksi on oltava myös keinot. Me opastamme ja tarjoamme luotettavan palvelun.

Kiristysohjelman saastuttama kone täytyy yleensä pyyhkiä tyhjäksi, jotta haittaohjelmasta pääsee eroon. Ransomware-muunnos salaa saastuttamansa tietokoneen ja verkkojakojen tiedostot. Haittaohjelma salaa ison liudan eri tiedostotyyppejä, joiden joukossa ovat muun muassa kaikki yleisimmät teksti-, kuva-, ääni- ja videotiedostotyypit. Haittaohjelma säästää vain käyttöjärjestelmän kannalta keskeiset tiedostot, jotta kone toimisi tarpeeksi antaakseen käyttäjälle ohjeet siitä, miten lunnaat voi maksaa kiristäjille.

Tiedostojen uudelleen avaamisesta siis vaaditaan lunnaina rikollisille lähetettävää rahaa. Kiristäjille antautumista ei yleensä suositella, sillä uhriksi joutuneella ei ole mitään takeita siitä, että rikolliset antavat salausavaimen rahat saatuaan. Käytäntö on osoittanut, että usein he eivät sitä teekään.

Yleisen ja varsin suositun blogialustan WordPressin arkkitehtuuria muuttaa yksi lisäosa ikävällä tavalla, niin ettei se ole enää turvallinen. Backdoor in auto-update.php -lähdekoodin nopea tutkiminen ei jätä paljon arvailujen varaan: If olet sieltä ja sieltä, while esität pääsylupasi, then pääset sisään. Asiakkaillemme emme ole koskaan asentaneet kyseistä lisäosaa.

WordPress on ollut maineensa väärti ja hyvä kirjoitusalusta. Nyt yksi ainut lisäosan ohjelmistopäivitys tekee siitä haavoittuvan ja voi mitätöidä maineen.

Onko tässä mitään järkeä? On siinä, on toki. Se järki on ansaintamalli, joka ei ole ollut häävi. Kassavirtaa täytyy löytyä jostain, ja nettiympäristössä kalastellun informaation myynti on trendi, mutta sen julkinen tai puolijulkinen – ”emme kiellä, emmekä myönnä” – tunnustaminen on tätä aikaa. Kuka tietoa ostaa ja mitä sillä tehdään? Ostajatahoja on useita, mutta emme lähde niillä spekuloimaan.

Ansaintalogiikan puuttuminen on graafisen webin historian aikana näkynyt monen ilmaispalvelun tavassa toimia markkinoilla. Välillisesti on voitu päätellä, että joku maksaa lystin saadakseen jotakin haluamansa.

Edward ”Ed” Snowdenin jälkeisessä maailmassa olemme voineet havaita, että osa näistä ryvettyneistä palveluista toimii nyt mainosrahoitteisesti. Joku kuitenkin aina palaa tekemään epäilyttäviä aukkoja palveluunsa. Meillä on oikeus ja velvollisuus epäillä, että kaikkea niiden kautta kenties tapahtuvaa viestiliikennettä ei dokumentoida eikä kerrota julki.

Custom Content Type Manager haavoittuva

Tietoturvayhtiö Sucurin uskoo, että määrätty WordPress-lisäosa Custom Content Type Manager eli CCTM:n versio 0.9.8.8 on saastutettu ja tämä komponentti on nyt ohjelmoitu haavoittuvaksi. Väite on kova, sillä kyseessä on uusi WordPressin kehittäjä.

Uusi CCTM:n versio 0.9.8.8 asentaa tuhansiin ja taas tuhansiin vilpittömiin blogeihin takaoven, jonka kautta lisäosa muuttaa WordPress-asennuksen tiedostoja. Takaovi voi esimerkiksi vuotaa WordPress-käyttäjän kirjautumistunnukset verkkosivuilla selväkielisinä.

Lisää huolia aiheuttaa se, että CCTM:n käyttäjistä monet ovat päivittäneet haitalliseen versioon automaattisesti, jos suora päivitystoiminto oli kytketty päälle. Toiset ovat saattaneet asentaa itse haitallisen version tietämättä, mitä se oikeasti sisältää.

Pahantahtoinen kehittäjä Wooranker keksi keinon perustaa ylläpitäjän tili kaikille saastuneille verkkosivuille. Hänellä on myös kyky saada haltuunsa käyttäjien salasanat.

Haitallisen lisäosan käyttäjien tulee poistaa se heti ja peruuttaa WordPress-asennus standarditilaan. Jos taas CCTM:ää haluaa väen väkisin käyttää, sen viimeisin vakaa ja turvallinen versio on 0.9.8.6, neuvoo lataussivusto Softpedia.

Valtioneuvosto hyväksyi kolme vuotta sitten tammikuussa 2013 Suomen kyberturvallisuusstrategian kansallisine toimeenpano-ohjelmineen. Asiakirjassa luetellaan ilman sen syvempää analyysia erilaisia kehittämistoimia. Tietoverkkorikokset, identiteettivarkaudet, palvelunestohyökkäykset ynnä muut olivat olleet olemassa vakavana riskinä yli kymmenen vuotta, ennen kuin hallitus, korkeimmat virkamiehet ja poliittiset päättäjät äkkäsivät tarttua asiaan.

Vastuunkantaja oli selvillä: sisäministeriö vastaa ”oman toimialansa osalta kansalliseen toimeenpano-ohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttamisesta”. Hyvä.

Kun päästään jyvälle eilispäivästä, painaa jo huominen päälle.

Julkisuudessa on kärkevästikin keskusteltu, onko meillä kansakuntana ymmärrystä siitä, kuinka infrastruktuurimme on varmistettu ulkoista uhkaa vastaan.

Eipä taida olla kummoisesti suojattu. Taannoin ulkoministeriön sisäisen verkon korkkaamisessa käytetyt menetelmät, joilla rootkitit ujutettiin työkoneille, kuulostavat suorastaan naiiveilta. Tietoverkkorikoksien torjuntaa painotetaan osana järjestäytyneen rikollisuuden vastaista toimintaa, mutta tämän pidemmälle ei ole edes sanallisesti rohjettu vuonna 2013 mennä. Nyt ympärillämme roihuaa hybridisota, jossa suurvallat hahmottavat etupiirijakojensa rajoja. Ja kas kummaa, puolueeton Suomikin on maailmankartalla idän ja lännen rajalla. Tämän takia Suomi on tutkijoiden mukaan ollut vakoilun luvattu maa läpi viime vuosisadan.

Sisäministeriön vasta julkaisemassa lisäasiakirjassa kansallisesta riskiarviosta kuvataan nyt skenaario, jossa Suomen yhteiskunta pyrittäisiin lamauttamaan kyberiskulla. Suomen valtioon kohdistuvassa kyberiskussa olisi riskiarvion mukaan todennäköisesti kyse vieraan valtion tai muun toimijan laajemmasta operaatiosta, jonka taustalla olisi kuukausia tai jopa vuosia kestänyt suunnittelu kehityskulku. Suomen poliittisiin päättäjiin ja valtiojohtoon saatetaan yrittää vaikuttaa tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos pehmeämmät keinot eivät auta, kohdistetaan ”kybervaikuttaminen yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin, kuten päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiin sekä kriittisen infrastruktuurin kohteisiin”.

Sisäministeriön uhka-arviossa tällöin tullaan tilanteeseen, jossa yhteiskunnan eri tietojärjestelmille, palveluille ja tietovarannoille saatetaan aiheuttaa sellaista vahinkoa, joka merkittävästi lamauttaa yhteiskunnan toimintoja ja valtion johtamiskykyä. Ulkoa tulevaa poliittista painostusta tehostetaan kybertoimintaympäristön kautta. Näin toteaa siis yleensä varovainen sisäministeriö. Silloin jos noin käy, kyse on hybridisodasta – ja lienee määrittelykysymys, olemmeko siinä nyt jo. Ei tilanne vielä kovin paha ole, mutta kuka uskaltaa luvata, että tällä tasolla mennään lähitulevaisuudessa.

Kun totuus tunnustetaan, olemme terveellä pohjalla, josta voimme jatkaa. Nyt on tehtävä kaikki, mitä on tehtävissä sen varalta, että maailmanpoliittinen ilmapiiri vielä kiristyy.

Kyberturvallisuusstrategiaan voit tutustua osoitteessa www.yhteiskunnanturvallisuus.fi

USA taipui sittenkin EU:n tahtoon kansalaisten tietosuoja-asiassa.

Peli on ollut kovaa. EU-tuomioistuin pelasi upporikasta tai rutiköyhää viime syksynä sanoessaan irti Safe Harbor -tietosuojalupauksen. Uhkapeli kannatti, sillä se toi USA:n neuvottelupöytään.

Uutistoimisto Reuters uskoo, että Euroopan komissio ja Yhdysvallat ovat nyt neuvotelleet uuden tietosuojasopimuksen, pelisääntöjen kehikon, jonka on määrä varmistaa oikeanlainen vallan tasapainotus.

Financial Times puolestaan tietää, että Yhdysvallat valmistelee suurisuuntaista lupausta: tästä lähin USA välttää EU:n kansalaisten laitonta verkkoliikenteen massavalvontaa. EU:n kansalaisten tietoliikennettä voidaan tarkkailla vain täsmällisin rajoituksin ja yhdessä sovituin suojatoimin. Ei ole toistaiseksi tietoa, mikä on rajoitusten ja suojatoimien taso, mutta EU-lähteet pitävät kattavan sopimuksen syntymistä mahdollisena, kunhan poikkeukset vain kirjataan paperiin ja valvonta varmistetaan.

On sekä EU:n että USA:n etujen mukaista – ja kyllä tämä tunnustetaan molemmin puolin – päästä sopuun kaatuneen Safe Harborin korvaavasta sopimusjärjestelystä. Vuonna 2000 hyväksytty Safe Harborin turvasatama-asiakirja tarkoitti komission mielestä sitä, että yhdysvaltalaisten yritysten takaama tietosuoja olisi riittävä eurooppalaisen lainsäädännön näkökulmasta.

Näin komissio sinisimäisyydessään salli, että yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia tietoja siirrettiin Euroopasta Yhdysvaltoihin. Me tiesimme, että Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto NSA pääsee Utahin vuoristossa sijaitsevien jättimäisten palvelinpeilikonesaliensa kautta hyvin laajasti käsiksi muun muassa kaikkiin yhdysvaltalaisten yritysten hankkimiin tietoihin.

EU:n tuomioistuin taas näki asian niin, että Safe Harbor ei ottanut riittävästi huomioon perusoikeuksiin kuuluvaa yksityisyyden suojaa. Tuomioistuimen mukaan kansallisella tietosuojaviranomaisella on velvollisuus varmistaa, että käyttäjien tietojen siirtyminen Yhdysvaltoihin tai sen kautta jonnekin ei johda perusoikeuksien loukkauksiin. USA taas oli jo ikään kuin tottunut tietosuojan korulauseisiin, joilla ei tiukan paikan tullen ollut merkitystä, jos liittovaltion kansallinen turvallisuus vaati jotakin muuta.

Komission pitää neuvotella Yhdysvaltojen kanssa uusi tietosuojasopimus Euroopan unionin tuomioistuimen lokakuussa tekemän irtautumisratkaisun takia. Tuomioistuin katsoi, että EU:n ja Yhdysvaltojen edellinen tietosuojaa koskeva turvasatamapäätös Safe Harbor oli pätemätön. Komissiollamme ei olisi koskaan riittänyt kantti siihen, mitä laillisuuden valvojat tekivät. Päätös kuitenkin antoi selkänojan poliittisille toimijoille.

Yhdysvaltojen vastaus luottamuspulaan on ollut tyypillinen. Se perustaa tuolin oikeusasiamiehelle ja tälle viraston, joka käsittelee EU:n kansalaisten valituksia Yhdysvaltojen urkinnasta. Hyvä puoli on, että tämä asiantuntijaelin valmistelee uusia sopimuksia, jos ja kun niitä tarvitaan.  Tähän asti CIA:n alainen NSA onkin saanut touhuta vapaasti markkinoilla.

Tietoturva-asiantuntijat kautta maailman pitävät venäläiseksi todettua Turlaa yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista ja vaarallisimmista verkkovakoiluryhmistä. Se työskentelee valtiollisten tahojen hyödyksi ja saa venäläisen tietoturvayhtiö Kasperskyn mukaan rahoituksensa Kremlistä. Turla on paitsi hyökännyt myös ohjannut varastamiaan tietoja kulkemaan tietoliikennesatelliittien kautta.

Yli 3 000 ihmistä työllistävä Kaspersky on tehnyt keskeisimmät paljastukset Turlan toiminnasta. Hyvä kysymys on, kuinka se itse voi enää turvallisesti toimia Venäjällä.

Turlan toimintatapa edustaa uusinta teknologiaa: se hyökkää rinnakkaisverkosta ja häivyttää jälkensä ohittamalla internetin juuripalvelimien lokin. Satelliitin käyttäminen liittymänä on uutta, mutta taannoin Suomen ulkoministeriöön tehdyssä tietomurrossa oleellisempia lienevät keinot, joilla rootkit-vakoiluohjelmisto on voitu ujuttaa tärkeiden virkamiesten henkilökohtaisiin tietokoneisiin (ilmeisesti puolustuspoliittisten ynnä muiden uusien linjausten urkkimiseksi).

Kerron, miten se tapahtui. Tämä muuten tekisi mieli kirjoittaa venäjäksi, koskapa Kremlissä jotkin tahot ovat IP-tunnistetietojen perusteella olleet vuosia ruotsinkielisen blogini seuraajia. (Olen tosin löytänyt koneeltani rootkit-ohjelmistojakin.)

Uutistoimisto Reuters julkaisi jo vuonna 2014 laajan artikkelin Turlasta. Virallinen Venäjä on kiistänyt yhteyden verkkovakoiluun, mutta ei kovin ponnekkaasti. Vakoiluohjelmassa näkyy kauttaaltaan Venäjän kädenjälki, Reuters väittää.

Ulkoministeriön tietohallintojohtaja Ari Uusikartano korostaa, että vuoden 2013 hyökkäys ulkoministeriöön oli osa laajaa hyökkäysten sarjaa, jossa tekijät iskivät lukuisiin valtiollisiin kohteisiin Euroopassa.

Itsensä piilottava rootkit on päätynyt ulkoministeriön tietokoneisiin joko huijausviestien tai ulkopuolisten saastutettujen verkkosivujen välityksellä. Koneessa se jää odottamaan, että koodi aktivoidaan. Koodi ei tee mitään, ennen kuin sille lähetetään kutsu töihin. Vakooja odottaa kohdekoneessa oikeanlaisen kutsun saapumista. Tämä on satelliittien käytön ohella myös uutta ja vaarallista. Nämä hyökkääjät voivat lähettää erittäin hyvin modifioituja sähköposteja tai Twitter-viestejä, jotka kohde avaa; rikolliset ovat tutkineet tarkasti, millaisia linkkejä uhrit klikkaavat. Hyökkäyskäyttöön tekaistaan jonkun kohteen tuttavan sähköposti, jossa tarjotaan kiinnostava linkki. Virusskannerin ohittava rootkit tulee www-sivun html-koodin mukana koneelle.

Turla on myös voinut selvittää, missä vakoillut surffailevat verkossa, ja iskenyt röyhkeästi juuri näihin sivuihin. Tietoturvayhtiö Silverskin Information Security Oy:n hallituksen puheenjohtaja Mikko S. Niemelä kansantajuistaa hyökkäyssysteemiä: jos firman kaikki työntekijät käyvät joka päivä samassa lounaspaikassa, silloin kannattaa iskeä tämän ravintolan lounaslistaan verkossa ja sisällyttää vaarallinen rootkit sen kotisivuun.

Kukaan ei ole suojassa satelliittien ja rootkitien kanssa operoivilta netin alamaailman huippurikollisilta. Kuitenkin myös vakoiluohjelmat voidaan skannata esiin ja kitkeä pois kätköistään päätelaitteilta.

Klassinen Troijan hevoseksi nimetty haittasovellus elää voi hyvin. Tästä sinnikkäästä muuksi naamioituvasta haittakoodista ei ole päästy eroon vuosikymmenien aikana. Se tulee sisään muina miehinä ja on sisällä kuin isäntä talossa – nyt älypuhelimissa.

Tietoturvayhtiö Lookout raportoi Brain Test -haittaohjelmaperheen tehneen paluun.

Ars Technica -uutissivuston mukaan Google-hakukonepalvelu on poistanut Play-latauskaupastaan kaikkiaan 13 epäilyttävää sovellusta. Lookoutin mukaan monet vekkulit koodit ovat tosi asiassa naamioituneita haittaohjelmia. Nyt paljastuneet troijalaiset kuuluvat Brain Test ‑ohjelmaperheeseen. Nämä koodit aiheuttavat vakavaa haittaa älypuhelimille.

Haittaohjelmista monet pesiytyvät puhelimen järjestelmäosiolle, josta ne eivät puhdistu esimerkiksi puhelimen resetoinnin yhteydessä. Myöskään tehdasasetusten palauttaminen ei riitä, jos uusi isäntä kuuluu pahaan perheeseen. Lookoutin mukaan sovellukset röyhkeitä ja vaarallisia. Ne tekevät epäilyttäviä latauksia itsenäisesti ja pyrkivät ottamaan itselleen puhelimen pääkäyttäjän oikeudet.

Play-kaupan latauslistoilta näkyi, että kuitenkin oli paljon ladattu sellaisia ohjelmia kuten Cake Blast, Jump Planet, Honey Comb, Crazy Block, Crazy Jelly, Tiny Puzzle, Ninja Hook, Piggy Jump, Just Fire, Eat Bubble, Hit Planet, Cake Tower, Drag Box. Haittaohjelmista useimmat löysi Lookout-tietoturvayhtiö, osassa taas huhut paljastivat ohjelman ilkeän vahingon aiheuttajaksi.

Joku Honeycomb-troijalainen ehdittiin ladata yli miljoona kertaa. Näin tapahtui, koska joillakin peleinä esiintyneistä koodeista oli myös pelillistä arvoa. Tästä taas voimme tehdä johtopäätöksen, että panokset ikuisessa tietoturvataistossa kovenevat.

Tietoturva-asiantuntijat ovat syystä huolestuneita siitä, kuinka turvaton virtuaalinen maailmalaajuinen toimintaympäristö voi olla. Suomeksi sanottuna: älä luota mihinkään suureen ja kauniiseen palveluun, jos haluat pitää asiat ominasi tai pysyä älykojeesi pääkäyttäjänä.

Me toimimme avoimin kortein ja raportoimme auliisi kaikista uhkista niiden tunnistettavilla nimillä, lymysivät ne missä tahansa nimekkäiden palveluiden suojissa.